Pääsiäisruno

***
Viime yönä eteisessä tuli noita-akka vastaan.
Ulkomuoto kammottava oli hällä suorastaan:
Tihrusilmät, takkutukka, naamakin kuin nauris.
Pattipolvi, villasukka -No, eipä ollut kaunis!
Silmilleni kädet nostin ja sen teki myös noita ruma.
Silloin sen mä tajusin, peilistä mua katsoi vain aika tuttu kuva…
***
Nyt herää horroksista maa,
nyt pääskyt, peipot palajaa,
kun taittui talven valta.
Nyt välkkyy vienot siniveet,
ja elon uuden säveleet
soi kirkkaat kaikkialta.
-Immi Hellen
***
Kanalassa kaaos painaa,
naapurit ottaneet kukon lainaan.
Nyt on kiire ja hoppu,
koska kanamunat ovat loppu.
Kanat siitä aatteen sai,
hyvän sellaisen totta kai.
Yhdessä matkaan ennätti,
naapurin kukon luokse lennähti.
Tule meille kukko hyvä,
anna meille kultajyvä.
Kotiin tietä samaa käyttää,
tuleeko munia sen aika näyttää.
Hyvää pääsiäistä!
***
Talitintin titityy
kevätsointiin virittyy.
Mäyrämuori havahtuu,
joko nyt on maaliskuu?
***
Pajunkissan poskinukka
on niin pehmeää.
Sitä tahtoo lapsen käsi
aina silittää.
Kera pienten aurinkoisten
leskenlehtien,
kevääntuojia ovat meille,
ilo pääsiäisen.
***
Olipa kerran pikkuinen noita-akka,
jolla oli pikkuinen noitavakka.
Vakassa sillä oli noitapilli,
ja pillissä noitasävel villi.
Kun noita puhalsi pilliin kerran,
satoi karamelleja tonnin verran.
Kun noita puhalsi kertaa kaksi,
kasvoi kissa taloa suuremmaksi.
Kun noita kolmasti soitti,
niin uni kaikki voitti.
Noita pani pillinsä vakkaan,
sillä uni tarttui myös noita-akkaan.
***
Kana tietä kulkee sipsuttaa,
tie on liukas jalkaa lipsuttaa.
Vastaan tulee jyrä suuri,
kävipä kanalla huono tuuri.

Jyrän alle kana parka jää,
pyörän alta näkyy vain pää.
Jyrä painaa vauhdilla hanaa,
ei se huomaa pientä kanaa.

Kun kana pääsee jyrän alta,
tuntuu olo mahtavalta.
Sulat pöyhii ja kuntoon laittaa,
päänsä somasti kenoon laittaa.

Kun on kunnossa viimeinenkin sulkatukko,
huokaa kana:
”Ohoh… olipahan kerrankin kunnon kukko!”
***
Maaliskuun tienoissa kevään jo haistaa,
nietokset sulavat, aurinko paistaa.
Pääsiäispyhinä mämmi on herkkua,
virpojat muistavat kummia, serkkua.
Aprillipäivänä meno on villiä,
juotetaan kuraa ja syötetään silliä.
Huhtikuun lätäkköön ei pidä astua,
sukka voi silloin märäksi kastua.
***
Virpoi varpoi vitsa uus,
niin kuin talvella kukkiva kuus.
Elämän onnea toivomme teille,
kai virpomispalkan maksatte meille!
***
Maaliskuun tienoissa kevään jo haistaa,
nietokset sulavat, aurinko paistaa.
Pääsiäispyhinä mämmi on herkkua,
virpojat muistavat kummia, serkkua.
Huhtikuun lätäkköön ei pidä astua,
sukka voi silloin märäksi kastua.
***
Ikkunalaudalla kukkien kelta,
rairuoho versoo jo lautaselta.
Pajujen oksissa silmut uudet,
suklaamunissa salaisuudet.
***
Jos oisikin niin iso suklaamuna,
et’ kuljettamiseen tarvittais’ juna.
Mut’ eihän sellaisia mikään tipu muni,
se on vain pääsiäisen haaveuni.
***
Kevät koittaa,
valo taas pitkän talven voittaa.
Iloista pääsiäistä!
***
Pii paa puu, terve huhtikuu!
Kohta kevät tekee terää,
pajunkissa oksaan herää.
Nauraa täysikuu, onhan huhtikuu.
***
Kauan on nukkunut pajunkissa
oksalla suomun alla,
huomenna varmaan talitintti
sen herättää tiukuttamalla.
***
Virvon varvon vitsasella,
kosken kevätpajusella,
terveyttä toivottelen,
siunauta siivittelen,
onnea oksalla tällä.
***
On rankkaa olla kana
kotkottaa topakkana
niellä jyvät ja akanat
muita parempana.

On rankkaa olla kana
kukon jahtaajana
nokkia toisia päivät yöt
ja munia ahkerana.

On rankkaa olla kana
tipujen hoivaajana
sukia sulkia, heiluttaa helttaa
toimia saarnaajana.
***
Räystähältä vesi pirskuu,
iloisena tintti tirskuu.
Kohta kevät tekee terää,
pajunkissa oksaan herää.
Kissat innostuu,
onhan maaliskuu.
***
Täydenkuun aikaan,
ilmassa väreilee taikaa.
Tiellä liikkuu musta kissa,
ilmassa on arvoitusta.
Nurkan takaa hiljaa kurkkii,
pian kohta sisään luikkii.
Luuta sillä suuri on,
huivi päässä hulvaton.
Kuun säde pihan valaisee,
ovi hiljaa jo narisee.
Koriin yllätyksen jättää salaa,
vuorelle noitien jälleen palaa.
***
Pääsiäisen onnenhiput,
puput, munat, ruohot, tiput.
Mielen valtaa ajatus jalo,
kun kukkii tulppaanit, narsissit
ja auringon valo.
***
Pajunkissa valkoinen,
silkinhieno pehmoinen
kevätpäivään aukenee,
aurinko kun hymyilee.

Kevään ensi airut on
pajunkissa peloton.
Kohmeta ei halla, jää
silkkinukka lämmittää.

Aikaan pajunkissojen
ihme yhtä keväinen
syntyy pesään lämpimään
piipittäen äänellään.

Kananpoika keltainen,
untuvainen herttainen
pikkuvarpain piipertää,
emon suojaan vielä jää.

Pajunkissa valkoinen,
kananpoika keltainen
iloiseksi mielen saa,
pääsiäistä ennustaa.
***
Ikkunalaudalla kukkien kelta,
rairuoho versoo jo lautaselta.
Pajujen oksissa silmut uudet,
suklaamunissa salaisuudet.
***
Miepä virvon vitsasella,
varvon koivun oksasella.
Toivon siulle terveyttä,
vitsan myötä virkeyttä.
***
Kun narsissin kukat ilmestyy
on siihen oikein hyvä syy.
Painotuore lehtinen
kertoo meille uutisen
tiedotuksen iloisen
ja otsikoi sen huolella:
Ollaan jo kevään puolella!
***
Lentelipä pikkuinen noita-akka,
luudassaan täysi pajuvakka.
Sieltä se nakkeli pikkutaikoja,
toivotellen hyviä pääsiäisaikoja!
***
Mämmiä ja munaa
trulli huulensa punaa
ja luudalla lähtee etsimään uhria
jonka munat saisi tuhria!
Nyt eletään aikoja
jolloin tehdään taikoja!
***
Luuta hukassa,
narsisseja tukassa.
Hiirenkorvat höröllä,
mämmivatsa löröllä.
Tättärää, noita tää,
terveisiä lähettää.
***
On väsynyt ja harmaa maa.
Ja märkää lunta putoaa.
Ja yli meren aution
soi tuulen laulu lohduton.
On huhtikuu. On vaikein aika maan.
Nyt kevät itkee luomistuskissaan.
Oi, tiedättehän, se voittain taistelun
taas nostaa valtikkansa lumotun.
Ja kyyneleissään hymyy huhtikuu,
– käy päivä esiin, multa kirkastuu,
ja yli mullan kuultaa vihreys,
soi ihmeellisen tuulen hengitys.
Oi, tiedättehän, ei kevät hyljätä
voi ketään, joll’ on kevään ikävä.
-Saima Harmaja
***
Tättärää, noita tää,
tänä vuonna levähtää.
Tuuraa mua tänä vuonna,
hoidan hommat ensi vuonna.
***
Tuli tuttu kevätkulta,
Lumen alta pistää multa,
Puro pulppuva rinteillä tanssia saa,
Kevät riemua laulavi ilma ja maa,
Jo ääretön taivaskin seestyy
Ja lämpimän aika eestyy
Ja tuulikin tuoksuja tuo.

Nyt on soilla, mailla juhlaa,
Päivä säteitänsä tuhlaa,
Ukko nuortuvi niin kuni harmaja puu,
Poian posket ne kauniiksi ruskettuu,
Soi loilotus, luikku jo raikuu
Ja kunnaat ne kummasta kaikuu,
Kun käkönen kummulla soi.
-Larin-Kyösti
***
Pajunkissan hento pää
iloisena pilkistää.
Kevätsade ropsahdellen
kutittelee nenää nallen.
Vesi puroon huuhtoutuu,
on siis metsän huhtikuu
***
Oi kuulautta näiden kevätöiden,
kun kaikki taivaan valo ikävöiden
maan päällä viipyy, hennomatta pois,
kun heleimmillään hymyy kevään multa,
ja puistot hohtavat ja arkaa tulta
säteilee ikkunat, kuin lumotut ne ois.
Ui punertuen pilvet meren yli,
se syvään hengittää, niin kuultavana syli,
se, kirkas, taivaan armautta juo.
Hymyssä auerten en nähdä saata,
mi vettä, valoa, mi taivasta tai maata.
-Saima Harmaja
***
Kun sinivuokot untuvaisin lehdin
sulavan hangen alta nosti pään
ma keltaperhon tiellä nähdä ehdin,
ja päivä paistoi siipeen heleään,
– se sydämeni on, ma virkoin sulle,
kun vangitsit sen kätees lämpimään.
-Saima Harmaja
***
Auringonsäde kultainen
pajun herättää.
Lämpimästi poskea sen
hiljaa silittää.
– Kevät on tullut, herää jo!
kuiskaa korvaan tuon.
– Katso ympärillesi,
kevään sulle suon.
Aika on silmut avata
pajut pehmentää.
Silkkinukalla kaunistaa
kevätelämää.
***